Mitä härmä on
Härmä on homeen kaltainen sienitauti jota esiintyy mansikalla nykyään kohtalaisen harvoin pääasiassa härmänkestävien lajikkeiden yleisyydestä johtuen. Kasvitauti on isäntäspesifi eli eri kasveilla on omat lajinsa jotka saastumista aiheuttavat. Mansikalla kyseinen laji on Sphaerotheca macularis.
Härmä ilmenee mansikan lehtien käpristymisenä ja valkoisena hentona (ei silmin havaittava) peitteenä lehtien alapinnalla. Peitteen lisäksi lehtien alapintojen punertuminen on myös silmin havaittava merkki. Härmä voi siirtyä lehdistä kukkaan tai marjaan aiheuttaen epämuodostumaa ja kauppakelpaamatonta marjaa. Mikäli tauti etenee kukintoon alkuvaiheessa, ei kukka välttämättä kehity mansikaksi asti lainkaan.
Härmän leviäminen ja kasvuolosuhteet
Härmän itiöt leviävät tuulen mukana herkästi kasvista toiseen. Kosteutta tauti tarvitsee ainoastaan kasviin tarttumiseen ja itämiseen. Ei kasvamiseen eikä leviämiseen.
Tauti viihtyy noin 15-27 asteen lämpötilassa normaaleissa suomalaisissa pelto-olosuhteissa. Kehittymisen kannalta paras lämpötila on noin 20-25 astetta ja ilmankosteudeksi riittää jo 50%. Tiheä kasvusto ja runsas typpilannoitus saattavat lisätä härmän viihtyvyyttä kasvustossa.
Härmän torjunta luonnonmukaisessa viljelyssä
Paras keino torjua härmää on käyttää härmänkestäviä lajikkeita sekä välttää liiallista typpeä maaperässä. Myös peltokortteesta ja muista runsaasti piitä sisältävistä kasveista tehtyjä uutteita voi ruiskuttaa mansikalle torjuntamielessä.
Eräs mielenkiintoinen ja tehokkaaksi todettu keino on myös 20-50% lehmänmaitoseos. Sen vaikutusmekanismia sienitautiin ei ilmeisesti vielä täysin tunneta.
Härmänkestävät lajikkeet
Suomalaisista mansikkalajikkeista hyvä härmänkesto on esimerkiksi Polkalla. Elsanta jota paljon viljellään kasvihuoneissa sensijaan kestää härmää valitettavan huonosti.